Asiantuntija-artikkeli: kieli
Kielen lepoasentoMiksi kieli tarvitsee viitekohdan
Kieli kitalakea vasten, mutta mihin kohtaan ja kuinka lujasti? Tästä saat tietää, mihin kielen kärkesi kuuluu, miksi jäykkää ”lepoasentoa” ei sellaisenaan ole olemassa ja miten kielen referenssiasento asettuu hengityksen, nielemisen ja pään tasapainon kautta.
Tuntuuko tutulta?
Missä kielesi on, kun et ajattele sitä?
Mikä pitää kohdallasi paikkansa?
Napauta, mikä pitää kohdallasi paikkansa.
Jos kaksi tai useampi kohta pitää paikkansa, kannattaa tarkastella kielen referenssiasentoasi tarkemmin. Yhdessä tällaiset merkit osoittavat usein, ettei kielen kärki löydä viitekohtaansa kitalaessa luotettavasti tai että sitä pidetään paikallaan voimalla eikä mallin kautta. Molempia voi harjoitella.
Mihin kielen kärki kuuluuMiksi painaminen ei ole tavoiteTärkeimmät asiat lyhyesti
- Jäykkää ”kielen lepoasentoa” ei ole olemassa, sillä hermosto säätää kieltä jatkuvasti.
- Puhumme kielen referenssiasennosta, jossa kielen kärki on pienen kohouman kohdalla ylähammasten takana ja kielen selkä asettuu nieltäessä kitalakea vasten.
- Tämä asento ei synny painamalla vaan hengityksen, nielemisen ja pään tasapainon muodostamana mallina, ja malleja voi harjoitella.
Video
Kielen lepoasento: onko sitä edes olemassa?
Das Video lädt erst nach dem Klick. Dann werden Daten an YouTube (Google) übertragen.
Käsite
Mitä ”kielen lepoasennolla” tarkoitetaan
Joka etsii tietoa ”kielen lepoasennosta” tai ”kielen asennosta”, haluaa yleensä tietää, missä kielen pitäisi olla silloin, kun ei puhuta, syödä tai niellä.
Käsite ”kielen lepoasento” on peräisin myofunktionaalisesta terapiasta. Jokainen ymmärtää, mitä sillä tarkoitetaan, ja silti sana johtaa harhaan, sillä kieli ei koskaan lepää. Se muuttaa asentoaan jokaisen pään liikkeen, hengityksen ja painovoiman mukana, ja hermosto säätää sitä jatkuvasti. Siksi puhumme kielen referenssiasennosta.
Missä kielesi on juuri nyt?
Ydin
Miksi referenssiasento eikä lepoasento
Alaleuasta voidaan mitata erityisen hyvin, mitä näennäisen levon takana on. Kieleen pätee sama periaate, vain vielä selvemmin.
Alaleuka ei lepää nivelillään. Se riippuu lihaksista muodostuvassa ripustuksessa, sulkijoiden, avaajien ja painovoiman tasapainossa. Hammaslääketiede kutsuu asentoa, jossa hammasrivit ovat hieman erillään, ”lepoasennoksi”. Kuinka vähän lepoa siinä on, osoittavat lihasten sähköisen aktiivisuuden mittaukset.
hammasrivien keskimääräinen etäisyys, kun ”lepoasento” määritetään kliinisesti, mitattuna 40 henkilöllä1
keskimääräinen etäisyys lihasaktiivisuuden todellisessa minimissä samassa tutkimuksessa1
avautuma, jonka jälkeen puremalihaksen ja ohimolihaksen aktiivisuus laskee voimakkaasti1
osoitti ohimolihaksessa myös ”lepoasennossa” yksittäisten motoristen yksiköiden jatkuvaa aktiivisuutta2
Edes suotuisimmalla alueella lihasten työ ei siis lakkaa. Dundeen yliopiston tutkimusryhmä osoitti lisäksi, että tämä jäännösaktiivisuus laskee hypnoosissa mitattavasti edelleen. Kirjoittajat päättelevät tästä, että osa siitä on biologista alkuperää3. Se, mitä siellä mitataan, ei ole pysähtyneisyyttä. Se on jatkuvasti säädetty referenssitila.
Kielellä ei ole kiinteää paikkaa. Sillä on viitekohta.Sen tarkka kosketuskohta vaihtelee hengitysvaiheen, pään tasapainon ja tehtävän mukaan. Muuttumattomana pysyy suhde kitalaen etuosaan.
Kielen kohdalla mukaan tulee sen rakenneperiaate. Sillä ei ole luurankoa, ja se liikkuu muotonsa kautta lähes samalla tilavuudella. Grenoblessa tutkijat siirsivät kieltä mekaanisesti pois asennostaan puheen aikana. Kielen mittauspisteet eivät palanneet entiseen paikkaansa vaan siihen muotoon, jota juuri muodostettava äänne vaati4. Suojattiin siis toiminto, ei paikka.
Kuin vene laiturissa
Laiturissa oleva vene ei ole koskaan täysin paikallaan. Se nousee ja laskee aaltojen mukana ja kääntyy hieman tuulessa, ja silti se pysyy paikallaan, koska köydet pitävät yllä suhdetta laituriin. Samankaltaisesti kielen kärki kiinnittyy kitalaen etuosaan, kun taas muu kieli mukautuu hengitykseen, pään tasapainoon ja tehtävään.
”Kielen lepoasento” ei siis tarkoita pistettä, jossa kieltä pidetään paikallaan, vaan viitekohtaa, johon se palaa itsestään jokaisen nielaisun jälkeen. Tämä palaaminen on tallennettu liikemalli. Se syntyy toistosta, jokaisella nielaisulla ja jokaisella hengenvedolla, ja siksi sitä voi harjoitella. Joka sen sijaan harjoittelee staattista ”lepoasentoa”, harjoittelee pysäytyskuvaa. Näkemyksemme mukaan tämä selittää, miksi jotkin ohjelmat vahvistavat kieltä ja suunpohjaa ilman, että nielemismalli muuttuu.
3D-elokuva
Tie viitepisteeseen
Animaatio näyttää kymmenessä sekunnissa sivuleikkauksena, mihin kielen kärki kuuluu.
Kohta
Mihin kielen kärki tarkalleen kuuluu
Tunnustele kielen kärjellä ylähampaidesi takaa ja liu’uta sitä pieni matka taaksepäin. Muutaman millimetrin jälkeen tunnet kitalaessa pienen, pehmeän kohouman. Se on papilla incisiva, kirjaimellisesti pieni kohouma etuhampaiden kohdalla. Siihen kielen kärki asettuu koskematta hampaisiin ja painamatta.
Muuta kielen runkoa sinun ei tarvitse asettaa tietoisesti. Nieltäessä se asettuu edestä taaksepäin kitalakea vasten, ja kun suu on kiinni ja hengität nenän kautta, lievä alipaine pitää sen siellä.
Miksi juuri tämä kohta? Papilla incisivassa on suun tutkituista alueista eniten herkkiä kosketus- ja paineantureita, kipusäikeitä sen sijaan vain harvoin5. Myös muussa kovassa kitalaessa on sensoreita, joiden järjestys muistuttaa sormenpäitä6. Vastapuolella on kielen kärki, joka on itsekin erittäin herkkä mittauselin.
kielen hienojen kosketussensoreiden tuntoalueiden keskikoko, rekisteröity ihmisen kielihermosta. Kaikki tutkitut hermokimput ulottuivat kielen kärkeen asti7
näiden sensoreiden alhaisin mitattu ärsytyskynnys eli tuskin havaittava kosketus7
Siksi kutsumme tätä kohtaa viitepisteeksi. Kosketus antaa hermostolle haptisen referenssin, eräänlaisen kaiteen, jonka mukaan nieleminen, hengitys ja puhe suuntautuvat.
Keskity alussa vain kielen kärkeen, muu kieli seuraa nieltäessä itsestään. Jos kärki liukuu alussa pois kohdaltaan, se on normaalia. Se ei vain saa painaa hampaita vasten.
Nieleminen
Mitä kieli tekee nieltäessä
Kielen kärjen kosketus viitepisteeseen ei vielä ole koko kielen referenssiasento. Se täydentyy vasta nieltäessä. Silloin kieli nousee edestä taaksepäin kohti kitalakea osa kerrallaan ja työntää sylkeä tai ruokaa taaksepäin, samaan tapaan kuin peukalo, joka puristaa hammastahnatuubia tyhjäksi8. Tämä tapahtuu useita satoja tai tuhat kertaa päivässä9.
Nielaisun jälkeen kieli ei pysy ylhäällä voiman avulla. Huulet ovat rennosti vastakkain, kieli pysyy kosketuksissa kitalakeen, ja hengitys kulkee nenän kautta. Silloin suuontelossa on lievä alipaine, joka pitää kielen siellä.
Jos kieli putoaa alas, suu on tiivistettävä edestä ilman sisäistä vastinkappaletta. Vakaasta asennosta tulee pitotyötä huulille ja leuan kärjelle.
Triadi
Miksi kielen referenssiasento kantaa niin paljon
Kieli on keskellä kolmea perustoimintoa: hengitystä, nielemistä ja pään tasapainoa. Sen asento määrää kaikkien kolmen edellytykset.
Hengitys
Kun kieli on kitalakea vasten, suu pysyy kiinni ilman ponnistusta, ja ilma kulkee nenän kautta. Samalla kieli muodostaa osan ylempien hengitysteiden seinämästä. Jos se on alhaalla eikä ole kytkettynä hengitykseen ja nielemiseen, se ahtauttaa nielua unessa helpommin. Suuhengityksessä ylempien hengitysteiden vastus on unessa selvästi suurempi kuin nenähengityksessä10.
Nieleminen
Kielen kärjen kosketus viitepisteeseen on nielemisliikkeen lähtökohta. Sieltä kielen selkä rakentaa painetta kitalakea vasten. Jos lähtökosketus muuttuu, järjestys muuttuu, jokaisella yksittäisellä nielaisulla.
Pään tasapaino
Kieli toimii suunpohjan päällä, ja se riippuu kieliluussa, luussa, jolla ei ole niveltä. 40 terveellä henkilöllä kieliluun asento muuttui mitattavasti heti, kun pää oli siirtynyt eteenpäin11.
Näkemyksemme mukaan puuttuva kielen referenssiasento ei siksi tavallisesti esiinny yksinään. Se on osa mallia, jossa hengitys, nieleminen ja pään tasapaino joutuvat yhdessä pois tasapainosta. Tämä triadinen toimintapiiri on monien syy-seurausketjujen alussa.
Viitekohta puuttuu
Kielen kärki on alhaalla, eikä kosketusta kitalakeen synny. Usein tämä alkaa lapsuuden suuhengityksestä.
Palaute haalistuu
Ilman kosketusta kieli ja kitalaki eivät saa ärsykkeitä. Aivot odottavat ajan myötä tuskin enää viestejä sieltä.
Muut lihakset paikkaavat
Huulet, leuan kärjen lihas, suunpohja ja puremalihakset ottavat hoitaakseen tiivistyksen ja tuen. Rauhallisesta perusasennosta tulee pitotyötä.
Malli vakiintuu
Jokaisella nielaisulla korvaava ratkaisu toistuu ja vahvistuu.
Vaivat tulevat näkyviin
Kielen painaminen, avoin suu, hampaiden virheasennot, jännittyneet leuka- ja niskalihakset tai öinen kuorsaus ja hengityskatkokset voivat olla tämän ketjun lopussa.
Näkemyksemme mukaan kuorsaus ja obstruktiivinen uniapnea ovat tavallisesti päivällä alkavan mallin öinen loppuvaihe. Kielen, kitalaen ja nielun harjoitukset vähensivät 9 tutkimuksen ja 120 aikuisen analyysissä hengityskatkoksia ja hengityksen madaltumia keskimäärin 24,5:stä 12,3:een unituntia kohden14. Tutkimukset eivät koskeneet FaceFormeria. Ne kuitenkin osoittavat, että hengitysteiden jännitettä voi harjoittaa. Lisää aiheesta artikkelissa kuorsaus ja uniapnea.
Kielen tensio
Ratkaisevaa ei ole paikka, vaan muoto
Koska kieli muuttaa asentoaan jatkuvasti, on järkevämpää tarkastella muotoa ja jännitettä kuin paikkaa. Puhumme fysiologisesta kielen tensiosta, tasapainoisesta perusjännitteestä, jossa kieli säilyttää muotonsa ja voi mukautua vapaasti. Jos malli poikkeaa tästä, puhumme kielen dyskinesiasta.
Alhaalla ja litteänä
Kieli on alaleuassa, kärki alhaalla etuhampaiden takana. Kosketus kitalakeen puuttuu, ja huulet ja leuan kärki hoitavat tiivistyksen.
Tasapainoinen
Kielen kärki on viitepisteessä, ja kielen selkä asettuu nieltäessä leveästi kitalakea vasten. Jännite riittää juuri muodon säilyttämiseen. Tämä on fysiologinen kielen tensio.
Puristettu
Kieltä painetaan voimalla kitalakea tai hampaita vasten. Muut lihakset jännittyvät mukana, usein suunpohja, leuan kärki tai leuka.
Perusjännite säilyy myös unessa, joskin heikompana kuin valveilla. Luurankolihakset kytkeytyvät suurelta osin pois päältä vasta unennäköunessa eli REM-unessa. Miten tämä tapahtuu, osoitti Toronton yliopiston tutkimus rottien puremalihaksistossa: välittäjäaineet GABA ja glysiini estävät ohjaavia hermosoluja ja kytkevät lihasaktiivisuuden kohdennetusti pois päältä13. Näiden vaiheiden ulkopuolella lihaksisto säilyttää perusjännitteensä, myös kielen lihaksisto.
Kuin kämmenselkä pöydällä
Kun asetat käden kämmenselkä pöytää vasten, sormet pysyvät hieman koukussa ja kämmen hieman kaarevana ilman, että teet sen eteen mitään. Käsi säilyttää itsestään perusmuodon. Samankaltaisesti kieli säilyttää muotonsa myös ilman tahdonalaista jännitystä. Vain REM-unessa tämä jännite hellittää suurelta osin.
”Kielen painaminen”, ”kielen työntö” tai ”kielen eteentyöntö” kuvaavat yleensä samaa ilmiötä. Nieltäessä kielen kärki työntyy etuhampaita vasten tai niiden väliin sen sijaan, että se tukeutuisi viitepisteeseen. Näkemyksemme mukaan se on tavallisesti korvaava ratkaisu, koska alhaalla olevan kielen on tiivistettävä nielaisu edestä hampaiden kohdalta.
Myös hampaiden jäljet kielen reunassa luetaan usein liian suuren kielen syyksi. Kieli kuitenkin säilyttää tilavuutensa suurelta osin, ja sen muoto on se, mikä muuttuu. Jos se on alhaalla ja leveänä, sama tilavuus painaa sivuilta hammasrivejä vasten. Jäljet näyttävät silloin, missä kieli on.
Taustaa
Mewing, kieliharjoitukset ja myofunktionaalinen terapia
Hakusanalla ”mewing” leviää suositus asettaa kieli litteästi kitalakea vasten ja painaa sitä siihen tietoisesti päivän mittaan, usein toiveena selvempi leukalinja. Kielen kärki kitalaen etuosassa on tässä periaatteessa kuvattu oikein. Ero on siinä, että mewingissä asentoa pidetään yllä, kun taas FaceFormer-harjoittelussa se syntyy liikesarjasta.
Näkemyksemme mukaan kielen jatkuva, staattinen paine kitalakea vasten ei ole luonnollinen tila. Joka painaa kielen kärkeä voimalla ylöspäin ilman, että se on kytketty nielemiseen ja hengitykseen, kuormittaa usein samalla leuan kärjen lihasta, suunpohjaa ja leukalihaksia. Voima ei ole tavoite, malli ratkaisee.
Kielen painaminen kitalakea vasten (mewing)
- Pitää asentoa yllä tietoisesti ja voimalla
- Kohdistuu ennen kaikkea kieleen
- Nieleminen, nenähengitys ja pään tasapaino eivät ole kohdennetusti mukana
- Suurempaa painetta pidetään suurempana edistyksenä
FaceFormer-harjoittelu
- Kieli löytää asentonsa nielemisen ja alipaineen kautta
- Harjoittaa huulten sulkua, kieltä, nenähengitystä ja pään tasapainoa yhdessä sarjassa
- Tavoitteena on malli, joka toimii ajattelematta
- Toisto ja tarkkuus ratkaisevat, ei voima
Molemmat lähestymistavat ottavat kielen vakavasti. Ne eroavat siinä, pidetäänkö asentoa yllä vai opitaanko se mallina.
Myös perinteinen myofunktionaalinen terapia, lyhyesti MFT, lähtee oikeasta perusajatuksesta, sillä toiminnot muovaavat rakenteita. Monet ohjelmat harjoittavat kuitenkin yksittäisiä liikkeitä. Erilliset kieliharjoitukset, kuten painaminen lastaa vasten, harjoittavat yksittäistä liikettä nielemisen yhteyden ulkopuolella. Kieli on suunpohjan ja kieliluun kautta yhteydessä alaleukaan, nieluun ja pään tasapainoon. Kun se painaa vastusta vasten, aivot saavat kieleltä viestin ilman nielemissarjaa, johon se kuuluu.
Näkemyksemme mukaan tällainen harjoitus harjoittaa ennen kaikkea yksittäistä liikettä. Siksi kohdistamme harjoittelun sarjaan, jossa kieli toimii nieltäessä. Hampurilaisessa vertailututkimuksessa, jossa vertailtiin myofunktionaaliseen terapiaan ilman laitetta, kieli oli FaceFormer-ryhmässä nieltäessä useammin kitalakea vasten, ja suun sulkeutuminen saavutettiin nopeammin. Huulten voima kasvoi molemmissa ryhmissä, eron teki nielemismalli15. FaceFormer-terapia ei ole myofunktionaalista terapiaa vaan oma menetelmänsä, toimintamalliharjoittelu: hengitys, nieleminen ja pään tasapaino kuuluvat jokaisessa toistossa samaan harjoitussarjaan.
Tarkkuus ei synny ennen mallia vaan mallissa.Nieleminen on kielen, kitalaen, huulten, leuan ja hengityksen kytketty sarja. Siinä kieli oppii tehtävänsä.
Harjoittelu
Kieliharjoittelu: kielen referenssiasennon harjoittelu
Pelkkä sen ajatteleminen ei riitä. Heti kun huomio on muualla, vanha malli palaa. Sen, että kielen kärki voi tarkentua kitalaen etuosassa, osoittaa Aalborgissa tehty tutkimus. Kahdeksantoista henkilöä ohjasi kielen kärjellä kohteita kitalaessa; edessä he osuivat nopeammin ja tarkemmin, ja kolmen harjoituspäivän aikana he paranivat selvästi12.
FaceFormer-harjoittelussa kielen referenssiasento syntyy itse sarjasta. FaceFormer on suun eteisessä, hampaiden edessä ja huulten takana. Kielen kärki on viitepisteessä, hengität nenän kautta, ja pää on suorassa tasapainossa.
Perusharjoituksessa puristat huulikiilaa huulilla, puret hetken poskihampailla yhteen ja nielet kerran. Alipaine imee kielen kitalakea vasten. Sen jälkeen rentoutat huulet, ja kielen kärki jää paikalleen.
Alussa kielen kärki painaa usein viitepistettä vasten voimakkaammin kuin on tarpeen. Niin kauan kuin asento on tottumaton, käytät tiedostamattasi enemmän voimaa sen ylläpitämiseen. Harjoituksen ja automatisoitumisen lisääntyessä paine yleensä vähenee. Ratkaisevaa on, että kielen kärki on oikeassa kohdassa ja oikein suunnattuna, ei se, kuinka lujasti se painaa. Jos kielen kärki ei harjoittelusta huolimatta nouse ylös, taustalla voi olla liian lyhyt kielijänne. Mitä silloin tehdään, kerrotaan artikkelissa kielijänteen katkaisu.
Vetoharjoituksessa vedät huulikiilaa lisäksi peukalolla ja etusormella eteenpäin, vain niin lujasti kuin huulesi pystyvät sitä pitämään. Alipaine suussa kasvaa, ja kielen kärki pysyy nieltäessä kiinteänä pisteenä, josta koko sarja käynnistyy.
Videoleikkeessä näkyy genioglossus, suurin kielen lihas. Se kiinnittyy leuan kärjen sisäpintaan, vetää kieltä eteen ja ylös ja toimii tässä yhdessä huulten, suunpohjan ja hengityksen kanssa.
- Päivästä 1 alkaen
Perusharjoitus
Kolme kertaa päivässä muutaman minuutin ajan FaceFormer ZERO -laitteella, ja toistoja lisäät viikko viikolta.
- Noin viikosta 3 alkaen
Vetoharjoitus ja yö
Mukaan tulee vetoharjoitus. Öisin käytät FaceFormer ZERO -laitetta heti, kun perusharjoitus sujuu.
- Muutaman viikon kuluttua
Siirtyminen ONE-laitteeseen
Päivisin harjoittelet FaceFormer ONE -laitteella. Se on samankokoinen ja -muotoinen kuin ZERO, vain kiinteämpää materiaalia.
- Noin viikosta 6 alkaen
Laajennetut moduulit
Tarpeen mukaan mukaan tulee muita moduuleja, esimerkiksi pään tasapainokierto.
- Kuukausien ajan
Malli toimii itsestään
Harjoitusopas arvioi kuudesta kahteentoista kuukautta, ennen kuin uudet sarjat toimivat ajattelematta.
Maksuton FaceFormer-sovellus ohjaa perusharjoitukset, ja kaikki moduulit löydät harjoitussivuilta. Lapsille on oma harjoitusohjelmansa, lisää aiheesta sivulla FaceFormer lapsille.
Arki
Kielen referenssiasento arjessa
Kosketa, älä paina
Kielen kärki koskettaa viitepistettä, se ei paina. Jos tunnet jännitystä suunpohjassa, leuan kärjessä tai niskassa, se on liikaa.
Hampaat irti toisistaan
Pureskelua ja nielemistä lukuun ottamatta hampaat ovat hieman erillään. Jos huomaat puristavasi, irrota hampaat toisistaan ja aseta kielen kärki paikalleen.
Huulet kiinni, nenä auki
Huulet ovat rennosti vastakkain, ja ilma kulkee nenän kautta. Kun suu on kiinni ja hengität nenän kautta, alipaine pitää kielen lähes itsestään kitalakea vasten.
Lyhyitä tarkistuksia päivän mittaan
Kytke lyhyt tarkistus johonkin, mitä teet usein, esimerkiksi puhelimen lukituksen avaamiseen. Missä kielen kärki on, hengitätkö nenän kautta?
Pään tasapaino näytön ääressä
Säädä näyttö ja istuin niin, että pääsi on tasapainossa kehon yläpuolella eikä siirry eteenpäin.
Kärsivällisyyttä nielemiseen
Jos nieleminen tuntuu harjoittelussa alussa vaikealta, niele aluksi vain joka toisella toistolla.
Lisää varovasti
Jos harjoittelun jälkeen tuntuu kiristystä kielessä, suunpohjassa tai niskassa, vähennä toistoja sovelluksessa ja lisää hitaammin. Voima ei ole tavoite.
Kysymykset
Usein kysyttyä
Mikä on oikea kielen lepoasento?
Sillä tarkoitetaan kielen asentoa silloin, kun et puhu, syö tai niele. Kielen kärki on pienen kohouman kohdalla ylähammasten takana koskematta hampaisiin, ja kielen selkä on leveästi kitalakea vasten. Huulet ovat rennosti kiinni, ja hampaat ovat hieman erillään. Koska kieli ei koskaan ole täysin levossa, puhumme kielen referenssiasennosta.
Missä kielen kärjen oikea paikka tarkalleen on?
Papilla incisivan kohdalla, pienen, pehmeän kohouman kitalaessa muutaman millimetrin päässä ylähampaiden takana. Liu’uta kielen kärkeä etuhampaiden takapinnalta pieni matka taaksepäin. Siinä se on kitalakea vasten painamatta.
Miten pidän kielen kitalakea vasten?
Ei pitämällä kiinni. Anna kielen kärjen olla rennosti pienen kohouman kohdalla ylähammasten takana, huulet kiinni, hampaat hieman erillään, ja hengitä nenän kautta. Loput hoituu nielemällä: jokaisella nielaisulla kielen selkä asettuu kitalakea vasten, ja suljetun suun alipaine pitää sen siellä. Joka painaa kieltä tietoisesti ylös, jännittää samalla suunpohjaa ja leukaa. Jotta asento säilyisi ajattelematta, kieli tarvitsee perusjännitteen, joka kehittyy harjoittelussa, sekä nielemismallin, joka tuo sen yhä uudelleen kitalakea vasten.
Pitääkö kieltä painaa lujasti kitalakea vasten?
Ei. Kielen referenssiasento ei ole voimanponnistus. Jatkuva painaminen jännittää näkemyksemme mukaan samalla suunpohjaa, leuan kärkeä ja leukoja ja pikemminkin häiritsee luonnollista mallia. Kielen kärki on kitalakea vasten, ja loppu syntyy nielemisen ja alipaineen kautta.
Mikä ero on mewingillä ja FaceFormer-harjoittelulla?
Molemmissa kielen kärki on kitalaen etuosassa. Mewingissä kieltä pidetään tässä asennossa tietoisesti ja voimalla. FaceFormer-harjoittelussa asento syntyy huulten sulun, nenähengityksen, nielemisen ja pään tasapainon muodostamasta sarjasta. Tavoitteena on malli, joka toimii ajattelematta, ei mahdollisimman luja paine.
Mitä tarkoittavat kielen painaminen ja kielen työntö?
Molemmat käsitteet kuvaavat sitä, että kieli työntyy nieltäessä eteenpäin etuhampaita vasten tai niiden väliin sen sijaan, että se tukeutuisi kitalakeen. Puhutaan myös kielen eteentyönnöstä. Näkemyksemme mukaan se on tavallisesti korvaava ratkaisu, kun kieli on alhaalla, koska nielaisu on silloin tiivistettävä edestä hampaiden kohdalta.
Miksi kieleni reunassa on hampaiden jälkiä?
Hampaiden jäljet kielen reunassa osoittavat usein, että kieli on alhaalla ja leveänä alaleuassa ja painaa sivuilta hammasrivejä vasten. Todellisuudessa suurentunut kieli on harvinainen, ja sen taustalla on silloin tunnistettava perussairaus.
Millainen kieliharjoittelu sopii aikuisille?
Sellainen, joka ei vahvista kieltä erikseen vaan kytkee sen toimintasarjaan. Harjoitukset kuten kielen naksauttelu tai painaminen lastaa vasten tekevät lihaksesta vahvemman, mutta eivät muuta sitä, missä kieli on, kun et ajattele sitä. FaceFormer-harjoittelussa harjoittelet kielen referenssiasentoa, huulten sulkua, nenähengitystä ja nielemistä yhdessä sarjassa, kolme kertaa päivässä muutaman minuutin ajan ja muutaman viikon kuluttua myös öisin ZERO-laitteella. Näin myös sellainen, jolla malli on ollut lapsuudesta asti, voi harjoitella sen uudelleen. Varaudu useisiin kuukausiin, ennen kuin se toimii itsestään.
Onko FaceFormer-terapia myofunktionaalista terapiaa?
Ei. FaceFormer-terapia on oma menetelmänsä, toimintamalliharjoittelu. Huulten sulku, nenähengitys, kielen asento, nieleminen ja pään asento kuuluvat jokaisessa toistossa samaan harjoitussarjaan, ja kieli on siinä osa mallia. Monet puheterapiavastaanotot käyttävät FaceFormeria, myös myofunktionaalisen terapian tukena. Jos olet jo puheterapiassa tai myofunktionaalisessa terapiassa, voit ottaa harjoittelun siellä puheeksi.
Missä kieli on nukkuessa?
Parhaassa tapauksessa siellä, missä se on päivälläkin, kärki kitalaen etuosassa. Lihasjännitys vähenee unessa, mutta perusjännite säilyy. Vain unennäköunen (REM) aikana hermosto kytkee luurankolihakset suurelta osin pois päältä, ja nämä vaiheet menevät aina ohi. Jos kieleltä puuttuu perusjännite tai suu on auki, se painuu taaksepäin ja voi ahtauttaa nielua. Lisää aiheesta artikkelissa kuorsaus ja uniapnea.
Lisää aiheesta
Lisää artikkeleita tietoosiosta
Kaikki aiheet yhdellä silmäyksellä
Kokemuksia aiheesta
Seuraava askel
Lähteet
- Michelotti A, Farella M, Vollaro S, Martina R (1997). Mandibular rest position and electrical activity of the masticatory muscles. Journal of Prosthetic Dentistry 78(1):48-53. PMID 9237146. Lähde
- Yilmaz G, Uginčius P, Sebik O, Türker KS (2015). Tonic activity of the human temporalis muscle at mandibular rest position. Archives of Oral Biology 60(11):1645-1649. PMID 26351747. Lähde
- Al-Enaizan N, Davey KJ, Lyons MF, Cadden SW (2015). Effect of hypnosis on masseter EMG recorded during the ‘resting’ and a slightly open jaw posture. Journal of Oral Rehabilitation 42(11):840-846. PMID 26059538. Lähde
- Ito T, Szabados A, Caillet JL, Perrier P (2020). Quick compensatory mechanisms for tongue posture stabilization during speech production. Journal of Neurophysiology 123(6):2491-2503. PMID 32432505. Lähde
- Endo C, Sato T, Yajima T, Igarashi K, Ichikawa H (2018). Innervation of the Human Incisive Papilla: Comparison with Other Oral Regions. Cells Tissues Organs 205(2):93-104. PMID 29734141. Lähde
- Moayedi Y, Michlig S, Park M, Koch A, Lumpkin EA (2021). Somatosensory innervation of healthy human oral tissues. Journal of Comparative Neurology 529(11):3046-3061. PMID 33786834. Lähde
- Trulsson M, Essick GK (1997). Low-threshold mechanoreceptive afferents in the human lingual nerve. Journal of Neurophysiology 77(2):737-748. PMID 9065846. Lähde
- Hiiemae KM, Palmer JB (2003). Tongue movements in feeding and speech. Critical Reviews in Oral Biology and Medicine 14(6):413-429. PMID 14656897. Lähde
- Lear CS, Flanagan JB, Moorrees CF (1965). The frequency of deglutition in man. Archives of Oral Biology 10:83-100. PMID 14262163. Lähde
- Fitzpatrick MF, McLean H, Urton AM, Tan A, O’Donnell D, Driver HS (2003). Effect of nasal or oral breathing route on upper airway resistance during sleep. European Respiratory Journal 22(5):827-832. PMID 14621092. Lähde
- Ye J, Jin L, Cheng R et al. (2025). Changes in the craniofacial morphology and hyoid bone position in the neutral and forward head posture in healthy individuals: A cross-sectional study. Journal of Back and Musculoskeletal Rehabilitation 38(3):533-543. PMID 39973255. Lähde
- Caltenco HA, Lontis ER, Boudreau SA, Bentsen B, Struijk J, Andreasen Struijk LN (2012). Tip of the tongue selectivity and motor learning in the palatal area. IEEE Transactions on Biomedical Engineering 59(1):174-182. PMID 21954196. Lähde
- Brooks PL, Peever JH (2012). Identification of the transmitter and receptor mechanisms responsible for REM sleep paralysis. Journal of Neuroscience 32(29):9785-9795. PMID 22815493. Lähde
- Camacho M, Certal V, Abdullatif J, Zaghi S, Ruoff CM, Capasso R, Kushida CA (2015). Myofunctional Therapy to Treat Obstructive Sleep Apnea: A Systematic Review and Meta-analysis. Sleep 38(5):669-675. PMID 25348130. Lähde
- Korbmacher HM, Schwan M, Berndsen S, Bull J, Kahl-Nieke B (2004). Evaluation of a new concept of myofunctional therapy in children. International Journal of Orofacial Myology 30:39-52. PMID 15832861. Hampurilainen tutkimus, yksi kirjoittajista, Sabine Berndsen, on FaceFormerin kehittäjiä. Lähde
Aloita
Valmiina harjoitteluun?
Maksuton FaceFormer-sovellus ohjaa perusharjoitukset, laskee mukana ja muistuttaa sinua harjoituskerroista. Halutessasi tukenasi voi olla vastaanotto terapeuttihakemistosta.
FaceFormer ZERO + ONE
Molemmat materiaalikovuudet aloitukseen, päivään ja yöhön. Setti aikuisille.
FaceFormer ZERO
Pehmeämpi FaceFormer aloitukseen, lapsille ja yöhön.
FaceFormer ZERO lasten setti
ZERO, hygieniarasia, pehmolaukku ja onnistumiskirja leimoineen.
FaceFormer-harjoittelun tavoitteena on säätää perustoiminnot hengitys, nieleminen ja pään tasapaino jälleen fysiologisiksi suun sulkemisen ja kielen referenssiasennon avulla, ja näin se luo edellytyksen sille, että vaivat voivat lievittyä. Se ei korvaa lääkärin tutkimusta. Hoitajia ja terapeutteja läheltäsi löydät terapeuttihakemistosta.
